Ilman määränpäätä tietäen kuitenkin suunnilleen mitä etsiä, mutta peläten, että löydös on aarre, jota en pysty käsittämään.
torstai 14. toukokuuta 2015
Väsymys
Viimeiset viikot ovat valuneet kuin juoksuhiekkana kuolemaa kurkottavan väsymyksen kourissa. Jos minä nimeäisin itseni uudelleen, antaisin toiseksi nimekseni Insomnia. Ja silti matkani on kulkenut päättäväisesti eteen päin kirjain toisensa perässä minun herätessä henkiin yöllä tunniksi kirjoittamaan matkaani. Matkapäiväkirja on joutunut, tai saanut olla syrjässä hetken. Kuten kirjat, jotka tosin pinoilevat houkuttelevina. Coelhon Veronika päättää kuolla sai kuitenkin aueta alkuun ihanan tutuista mielen maisemista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti