sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Nolla hetki (jatkoa)



"Nollahetki, ajanpysäys. Kuin vuorenhuippu, joka jakaa tuulet ja vedet. Ajanlaskun alku. Alku ja loppu. Lopun alku.

Istun sängylläni tuijottaen tyhjyyteen. Mietin miten olen joutunut tähän. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja olisinko voinut jättää jotain tekemättä. Tai siis olisin voinut, totta vie, mutta oliko näin tarkoitus. Kohtalo, jokin suurempi suunnitelma tai merkitys. Oliko tämä todellinen valinta vai jokin universaalinen väistämättömyys, jolla korjattaisiin tai rikottaisiin jotakin jota olen tai minun pitäisi olla. Tiedän olevani syyllinen. En tarvitse oikeudenkäyntiä. En perheeni, ystävieni tai sukulaisten edessä. Valheet ovat loppu sekalaisten selitysten säkistäni. Säkin pohja tuli vastaan yhtäkkiä ja kylmänä kuin todellisuus vain voi. Kuin keväinen raekuuro, joka pudottaa lämpötilan hetkessä useilla asteilla ja osoittaa vaatetuksemme täysin riittämättömäksi. Rakeet pommittavat kasvoja ja hyytävän kylmiä käsiä, niin että oikeasti tunnemme kipua. Tuuli vihmoo vedeksi muuttunutta sadetta tehden nurin päin kääntyneen sateenvarjon lähinnä naurettavaksi yritykseksi suojautua luonnon todellisilta voimilta. Olin hetkessä alaston kaikkien kysymysten, selitysten, vakuuttelujen ja todistelujen kanssa. Kuka tahansa saattoi nähdä niiden lävitse ainakin huutaakseen: Valehtelija! Syyllinen. Tuomittu. Enkä edes yrittäisi esittää puolustusta. En muistaisi mistä tai kenelle valehdellusta valheesta aloittaisi. Täydellinen avuttomuus ilman yhtään selityksen sanaakaan. Häpeilemättömyys on muuttunut hetkessä julkiseksi häpeäksi kuin suuren jumalallisen tuomioistuimen edessä."

  -  V.S. Paavolainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti