sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Ithaka uudelleen

Ja olin väärässä. Tämä elää omaa elämäänsä, kirjoittaminen. En latele sääntöjä vaan se. En pysynyt kauaa pois hullujen huoneelta - ehkä juuri sen aikaa, että sain levättyä. Ja sitten se pakotti minut sisäänsä. Olen taas kuin kuoleman jäljiltä.  P o i k k i .   Ja silti tunsin heti herätessäni, että minun on sinne palattava, koska rintakehäni sisällä on polte, jonka tunnen ja tiedän liian hyvin.

Tein jälleen kirjavaihtarin (siis yhteen niistä parista kirjasta, joita luen aktiivisesti juuri nyt). En edes tiedä miten voi pysyä mukana, mutta en ole kokenut putoavani yhdenkään kirjan kyydistä. Huvikseni laskin ne toissapäivänä saaden luvuksi kaksitoista. Toki pari on runokirjaa ja joku tietokirja. Kaksitoista on hyvä luku. Kaappasin pari viikkoa hyllyllä olleen Goldbergin Luihin ja ytimiin. Ehkä luulin jo olevani kirjailija, kun lakkasin sitä lukemasta. Ja kuten elämässä aina tuntiessa jotain osaavansa, tarvitseekin apua. Vaihtari toimi taas.

Olen oppinut luottamaan intuitioon. Luotan hiljaiseen ääneen sisälläni, joka opastaa tarvittaessa, joka mm. vaihdattaa kirjoja. Tiedän se äänen alkuperän ja olen saanut kerran nähdä sen kaikessa loistossaan - ja tiedän saavani elää siinä kirkkaudessa elämäni lopulta päätyessä Ithakaan. Ja tämä Ithaka ei ole vailla merkitystä, matka onkin vain koetus, josta palkitaan ne, joilla on lapsen mieli.

Vaihtarin sanat lohduttivat, jollain kummallisella tavalla, vaikka eivät riemun kiljahduksiin johtaneetkaan:

"Tiedän, että tämä väsyneillä ja vastahankaisilla aivosoluillani työskentely on syvällisintä, mihin kykenen. Ei se ilo tai ekstaasi, jota hetkittäin tunnen, eivätkä valastumisen ajoittaiset välähdykset vaan arkeni sälä, jonka kestän ja josta huolimatta jaksan kirjoittaa."

  -  Natalie Goldberg, Luihin ja ytimiin

Ymmärsin kyllä Ithakan merkityksen aiemmin, mutta taisin sisäistää sen vasta viime päivinä. Harhailin hetken "mitäs jos" maailmassa pohtiessani kirjani julkaisua ja menestystä...seuraavaa kirjaa ja niin edelleen. Nyt palaan siihen, että on vain kirjoitettava, koska on vain pakko kirjoittaa. Tiesin sen alusta lähtien, mutta olin jo joutua harhaan. Ithaka on vain matka, joka minun on tehtävä itseni tähden, ja oletettava Ithakan olevan vain pahainen pikku kylä, jossa ei enää ole mitään aarteita löydettäväksi.

2 kommenttia:

  1. Kiitos blogivierailusta.
    Hyvin kirjoitettuja tekstejä, näiden lukeminen olisi tietysti pitänyt aloittaa alusta, mutta minä aloitin lopusta, enkä päässyt kuin toukokuuhun.
    Hyvää keskikesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voithan lukea ensin näin päin ja sitten alusta uudellen. :)

      Poista