Nollahetki

Valmistelut olivat kestäneet liian kauan ja olin lopulta helpottunut kanssakulkijan ärsyttäessä minua liikkeelle: tökkien ja tönien, raivostuttaen. Ilman liikettä ei kuitenkaan tapahdu mitään, joten alkuun luulin olivani valmis, kun väistämätön tapahtui, nyt annettuna. Kysymättä.

"Ihminen ei voi koskaan lakata uneksimasta....[ ] Näemme monta kertaa elämämme aikana unelmiemme sortuvan ja toiveidemme luhistuvan, mutta meidän on jatkettava unelmointia, koska muuten sielu kuolee...
  -  Paolo Coelho, Pyhiinvaellus

Olin päättänyt jatkaa unelmointia ja huomasin päätöksen kasvattavan unelmia ja katsoessani niitä huomasin myös usvan liikkuvan ja tarkaten ehkä hieman harventuen ja haalenevan niiden tieltä.

Ensin oli arpeentunut sana, siitä lähdin. Ja arpea tunnustellen annoin sanoja tulla:

"Nollahetki, ajanpysäys. Kuin vuorenhuippu, joka jakaa tuulet ja vedet. Ajanlaskun alku. Alku ja loppu. Lopun alku.

Istun sängylläni tuijottaen tyhjyyteen. Mietin miten olen joutunut tähän. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja olisinko voinut jättää jotain tekemättä. Tai siis olisin voinut, totta vie, mutta oliko näin tarkoitus. Kohtalo, jokin suurempi suunnitelma tai merkitys. Oliko tämä todellinen valinta vai jokin universaalinen väistämättömyys, jolla korjattaisiin tai rikottaisiin jotakin, jota olen tai minun pitäisi olla." 
  - V.S. Paavolainen, Nollahetki

Sanat olivat Raamatusta

Heti kuin vahvistuksena alulle tiedän tietämättäkin olevani oikealla tiellä. Sateenkaaren aarre.

- Missä sinun aarteesi on, siellä on myös sydämesi. Sanat olivat Raamatusta.
   - Paulo Coelho, Pyhiinvaellus

Tässä vaiheessa kaiken kokemani jälkeen olen oppinut etsimään merkkejä ja luottamaan enteisiin. Aarre on arvoitus, sillä niin on sydänkin. Kuka sen auki selittäisi? Sydän viitannee kuitenkin varmuuteen ja rauhaan. Sydän merkitsee, sillä on voimaa ja valtaa muuta kehoa enemmän. Sydän on jotain suurempaa, sillä on valta ja voimaa tehdä ihmeitä. Jos sydän loukkaantuu, voi se viedä järjen.

Olen alkamassa matkaani...tai pikemmin,  olen sen jo aloittanut, astunut ensi askeleet edes tajuamatta niin tehneeni. Uskon kohtaloni seisovan kirkkaana kuin täydellisin sateenkaari tieni päässä minua odottaen aarteineen. Oli se mitä hyvänsä. Jotain suurta ja uutta tai oppaani käden ojennus osoittaen voivani jatkaa arjessa kuten ennenkin.

Määränpää sanelee minulle tahdon ja pakon - halun mennä eteenpäin ja tavoitella jotakin. Tärkeintä on kuitenkin matka. Ja sateenkaaren aarteella on annettavana vain, mitä minä olen kerännyt mukaani matkallani.