tiistai 26. toukokuuta 2015

Louvrea väliin ettei synkistytä

Matkalla kun ollaan, en voi olla pysähtymättä siihen kuinka paljon matka on lyhentynyt vuosien varrella.  Kävimme Pariisissa yhteismatka-ajan ollessa noin viisi ja puoli tuntia. Erityisesti Louvressa hämmästelin jälleen kerran rakennusten monumentaalisuutta ja kivenveistäjän matkaa. Vuosi, kaksi, kymmenen? Tekikö hän ne maassa vai rakennuksen päällä?

Toisaalta hänen matkansa oli kovin yksinkertainen, joskin omaan matkaani verraten on siihenkin liittynyt monenmoista enemmän tai vähemmän "taiteellista" tuskaa.


Ja edelleen toisaalta. Jos kirjoitan sontaa, pyyhkäisy  hiirellä ja DEL. Jos toinen tissi irtoaa, niin...

Joka tapauksessa Mona Lisa nähty - on postereissa paremman näköinen kuin viidenkymmenen ihmisen tuupiessa ja salamoidessa ehdottomasta salamakiellosta huolimatta. Sitä paitsi ilmanvaihdon takia jo keväinen Louvre on hirvitys hikoilevalle ihmiselle.

Jotenkin sisäpihalla oli majesteetillinen olo huolimatta auringonkärventämistä "selfie-selfie-selfie-only-twenty"-kauppiaista. Ranska on ollut joskus jotain todella  suurta ja se näkyy. Ja, ah! Löysin oman patsaani, suosikkini 1700-luvulta. Voltaire. Mies joka itse asiassa ensimmäisenä innoitti minua  kirjoitusideaan noin kaksikymmentä vuotta sitten.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti