Raksamiehenä

Tämä matka on mielenkiintoinen ja täynnä elämää rikastuttavia tapahtumia. Rakastan aina olla joku muu. Nyt olen raksalla töissä ensimmäistä kertaa elämässäni ja tämä on huumaavan ihanaa. Kaikki pienet haavat ja naarmut, käsien rakot ja silmät täynnä tikkuista pölyä huutavat tekemisen riemusta kaiken sen vuolaasti valuneen suolaisen hien maistuessa huulilla. Ollapa raksamies aina...tai -kin pari viikkoa. Eiköhän sitten olla jo riittävän poikki ja kyllästyneitä raadantaan? Talokin valmistunee kilpaa matkani kanssa. Ajallaan. Omalla tavallaan ja ponnistaen omasta elämästään. Talo on hieman vanhempi, mutta tuntuu kaikesta huolimatta, että olen onnistunut elämään enemmän. Minutkin on riisuttu lattiasta kattoon seiniä myöten jokainen kolo ja laudanrako tarkastaen kaikkien ammattimaisten ja muidenkin silmien edessä todeten, että jos vielä enemmän tongittaisiin, ei olisi enää perustaa, jolle rakentaa. Minutkin on kokoon kursittu - tosin sitä sai tehdä paljon itse. Olisin mieluusti jättänyt suuren osan siitä työstä raksamiehille itse vain kököttäen paikoillani tarvittavassa ajassa.

Missäs oikein olinkaan? Siis tuli viimeksi jokin aivopieru, mutta sitä ennen taisin olla puiston penkillä huvittuneen kauhistuneena ranskalaistyömiesten lounaista. Olimme siis lomalla istuen puistossa keskellä hylättyä ja uutta kämppää. Olimme onnistuneet lähtemään pakoon oman talon remonttia ja hometta toiseen mahaan löytääksen pikkuruisen alle kymmenen neliön kopperon, jonka seinillä kasvoi silminnähden ja avoimesti - kuin alaston ihminen keskellä toria - hometta. Suihkun sinänsä kivat pienet laatat olivat värikkäät jo alun perin, mutta myös siitä syystä, että olivat homeessa nekin. Kuinka elämä osaakaan?

Onneksi parempi puoliskoni on nettiguru, jolta uuden kämpän löytäminen padilla vie noin 2 minuuttia ja 42 sekuntia - siinä ajassa myös uudet laskut ja  hyvitykset ja kaiken maailman muut käytännön asiat ovat jo vähintään työn alla. Samassa ajassa olen itse ehtinyt tulla tulokseen siitä kuinka monta lusikallista pitää laittaa kahvia, kun  ei ole mittaa ja kahvi on ranskalaista. Tai  oikeastaan olen vielä hieman vaiheilla, koska pitäisi myös tietää ovatko kukkurallisia vai eivät, ja jos niin kuinka paljon. Elämä on niin vaikeaa pienessä asioissaan. Siksi onkin ihana ajattelemisen sijasta olla raksamies ja heilutella pitkin päivää rautakankea ja sanoa jokaiseen pikku pipiin "hitsi" - näin siksi, koska en oikeastaan kiroile.