Aamulla astelin Paulo Coelhon epävarmojen hermostuneiden askelten mukana lukien Pyhiinvaellusta saaden äkillisen reaktion ja varman tunteen omasta matkallelähdöstäni. Matkatavarat onneksi on jo pakattu vuosien varrelta ja osan olin huomaamatta lähettänyt matkaan kirjoittaen osoitelappuun: NÄEMME PERILLÄ.

Aivan kuin varmuudeksi teemaa alleviivaten kevään viimeisellä tunnilla koulussa praktikaalisen materialistinen opettaja pohdiskeli kurssin ja opintojen aikana kuljettua tietä lopettaen: paljon on vuosia takana ja tietä kuljettu, mutta matka on vielä edessä.

Enteitä, symboliikkaan, mystiikka, sattumia ja kohtaloita on alkanut ilmestyä etuovelleni viime aikoina tiheää tahtia enkä tiedä niitäkö uskoa.