Rakennusmiehet lähtivät mukanaan paperit, joilla heidän on lupa laskuttaa meitä kymmenistä tuhansista euroista. Matka sekin. Meille. Heillä se on ruokaa pöytään ja karua arkea. Sekin on matka. Kuljemme yhteisin eväin lähi kuukaudet, vaikka tulemme eri suunnista. Lopulta poistumme eri suuntiimme koskaan tapaamatta. Ellei sitten jokin maailmankaikkeuden rattaissa saata meitä yhteen jotain muuta tehtävää varten.
He eivät kuitenkaan kuulu minun matkaani kuin sivumainintana. He ovat ohikulkijoita, minä matka. Talon remontoiminen toi kuitenkin mieleen sen valtavan määrän suunnittelua, jonka se kaikki vaatii: mitataan, lasketaan, punnitaan, pohditaan ja katteelle lasketaan perusta kuin talolle konsanaan. Matkani perustyöt ovat vuosikymmeniä vanhat. On tehty remontteja isompia ja pienempiä. Tuntuu siltä, että olen jo kerran peruskorjattukin. Eletyssä on ohikulkijoita taivaantähdiksi asti. Risteyksiä on harvemmassa ja niistäkin on tullut kuljettua ohi huomaamatta, piittaamatta ja ihan vaan uhmalla.
On menty monessa ja osa niistä on mukana repussa. Tulevaa matkaani on suunniteltu pitkään - vuosikymmeniä sitäkin. Osassa suunnitellusta olen ollut mukana, mutta suurin osa on suurempaa kuin minä. Usein luulemme olevamme herroina elämissämme, itsevarmoina toteuttajina. Luojina oman elämän. "Ihminen on sitä, mitä hän itsestään tekee" muotoili jo J.V. Snellman. Niin, joulupukkikin on olemassa, jos mieli niin tekee. Jos MIELI niin tekee.
En osta Snellmania kuin siinä määrin, että jokainen vastaa omista teoistaan, ja joskus leikkelettä. Mitä matkaani tulee, olen vihdoin päätynyt tilanteiden ja ihmisten, elämän sotkujen, myötä pusertuneeseen todellisuuden tilaan, jossa vaihtoehdot karkaavat vähiin. Kuten sanotaan ettei lapselle saa antaa kahta vaihtoehtoa enempää, koska lapsen mieli ei sitä valinnan määrää kestä. Ei monen aikuisenkaan. Joten minun kakseuteni sekoittui jo aikoja sitten virkkeeseen:
"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi
muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta
erottaa nämä toisistaan."
Luin sen ehdottoman pakollisesta teoksesta Teurastamo 5 eli lasten ristiretki (Kurt Vonnegut Jr.) . Kyseisen rukouksen alkuperä on utuisen sumuinen mysteeri monine väitteineen, jotka ovat todistamatta tai todistettu vääriksi.
Minun matkani lähtee nyt kaiken kokemani painolastina luoman paineen pakottamana tyyneytenenä hyväksyä, että minun on absoluuttinen pakko tehdä tämä matka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti