Ajattelin, mietiskelin ja siitä hieman keskusteluakin kirposi. Matkallahan on aikaa - pohdiskella. Tie kuluttaa kulkiaansa ja matka antaa aina valmiille ottajalle kohdistui se sitten ympäri maan, maailman tai vain lähikauppaan. Kulkiessa on parasta hiljaisuus, vaikka olisi seuraakin. Siinä on jotain valtavan isoa eikä hiljaisuus ole koskaan samaa vaan hiljaisuuskumppani vaikuttaa kovasti siihen minkälaisena hiljaisuus muotoutuu tunteisiin ja ajatuksiin. Hiljaa yksin metsässä. Sängyllä rakkaan silmissä. Ventovieraan kanssa hississä viidenteentoista kerrokseen. Bussissa. Melomassa hyvän ystävän kanssa. Kahvilla äidin luona (jossa hiljaisuus kyllä yleensä kuolee kysymyksiin ja huoliin minusta, vielä tässäkin iässä). Hiljaisuutta vieraassa maassa, kun ei edes tiedä sanoja.
"Pidettiin hiljaisuutta. Olin tottunut siihen Paavon kanssa, mutta tuntemattoman kanssa hiljaisuus on erilaista, melkein äänekästä"
- Kari Hotakainen, Ihmisen osa
Minuakin kutsuttiin joskus Paavoksi, koska kaikki pojat ovat Villejä. Nyt ei enää tarvitse, koska elämä on ylen arvaamaton. On otettava siitä minkä haluaa mieluummin heti, koska huomenna kortit voivat olla uudelleen jaetut.
Hiljaisuus pukee minua, mutta annahan minun päästessä puhumaan. Nyt koitan puhua paperille - se on erilaista. Voisin silti sanoa, että vielä parempaa ja suloisen salaperäistä: saan sekä olla hiljaa että puhua suuni puhtaaksi. Ei tarvitse suutaan avata ellei jotain napostele samalla, kuten äsken ciapatta-leipää nälkääni yöpalaksi.
Takaisin pohdiskeluun. Oivalsin tien kuluttavan minua ja matkan antavan, mutta tässä tapauksessa ja elämässä yleensä, tapahtuu myös päinvastoin. Minä kulutan tietä ja annan tielle kaiken minkä saan päästäni ja aisteistani, johon lasken muistin, irti. Minä kulun tiellä, mutta teen sitä, ja se vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin.
Rakastan kirjoja. Nyt rakastan myös kirjoittaa. Luen kuutta kirjaa juuri nyt. Ja kirjoitan kolmea. Pitäisikö vähentää lukemista vai enentää kirjoittamista? Rakastan kaikkia kirjoja käsilläni. Ne erottaa yksi seikka; kirjat joita kirjoitan ovat huomattavasti jännittävämpiä ja vetoavat enemmän tunteisiini. Niissä on myös mukana enemmän pohdintaa, ovat hitaammin tiellä. Niin, ja tietenkin. Kirjat, joita luen, on kirjoittanut joku, jonka kirjoja on julkaistu painettuna.
Toisaalta tie on vielä kesken, minulla(kin)..
"Sanoin, etten minä ala oma elämääni myymään, ainoata minkä varmasti omistan ja että kirjailijan on parasta kirjoittaa siitä, mistä eniten tietää eli omasta elämästään. Se väitti, ettei sille ole tapahtunut koskaan mitään."
- Kari Hotakainen, Ihmisen osa (kirjoitusvirhe on kustantajan painoksessa)
Ja edelleen. Minulla on elämä, jossa on tapahtunut riittävästi tähän ikään ja aion käyttää siitä tarpeellisen. Ei tarvitse myydä eikä ostaa - ainoastaan kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti