Olen lukenut kaiken vähintään kahteen kertaan. Pysähdyn merkkeihin. Haluan uskoa niihin.
"Eräs runoilija sanoi kerran, että yksikään ihminen ei ole saari."
- Paulo Coelho, Pyhiinvaellus
En todellakaan pysähdy jokaiseen saaren suomenkielisessä tekstissä, mutta koska teen nopeusharjoitusta aistit vaanien saalista hätkähdän hieman. Ihminen ei ole saari, loogista. Mutta saari on espanjaksi isla, una isla. Ja niin on tyttärenikin, Isla. Paksua...no, ei nyt ehkä vielä. Tarkennan skooppia kuitenkin.
"Hyvään taisteluun me tarvitsemme apua. [ ] Kaiken meitä ympäröivän on autettava meitä ottamaan tarvittavat askeleet kohti päämäärää."
- Paulo Coelho, Pyhiinvaellus
Pyhiinvaellus jatkaa hyvästä taistelusta, joka on pääasia, on taisteltava. Ympäröivän maailman lisäksi on kaksi henkistä voimaa: enkeli ja paholainen.
"Näet enkelisi kasvot aina kun katselet maailmaa vastaanottavin silmin. Hän on Puro... "
- Paulo Coelho, Pyhiinvaellus
Mitä! Nyt tihenee. Käy paksuksi. Perättäisillä sivuilla mainitaan tilassa, joka mahtuisi yhteen sivuun, siis perättäin, saari ja puro! Siis rakastan kaikkea luontoon littyvää vertauskuvina ja muutoinkin ja ovathan nuo yleisiä sanoja, mutta... Ihminen - saari, enkeli - puro. Minun tyttöni ja minun rakas poikani, johon minä olen mieltynyt: Isla ja Puro. Enkeleitä, riivaajia ja ihmisluontoa - ja riivaajan kutsumista apuun. Olen hämilläni ja huomaan sydämeni lyönnit. Ajatukseni sinkoilevat.
Seuraavaksi Paulolle opetetaan sanansaattajan riitti, mutta itse olen vielä nopeusharjoituksessa. Kirja on elämää nopeampaa, vaikka haukkuvat hitaaksi ja tylsäksi.
PS. Muunnos Paulo Coelhon tehtiin "Hän on Puro" on allekirjoittaneen leikkiä. Oikeasti teksti on luonnollisesti "Hän on puro,"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti