maanantai 4. toukokuuta 2015

Odotuksia - kuin pokeria

Kun matkasta on päätetty tai viimeistään, kun se on varattu, alkaan vaihe jolloin ehkä pitäisi olla varovaisempi. Intoa, ylimitoitettua suunnitelua, täpinöissään oloa, malttamattomuutta. Tehdään sitä ja tätä, siellä pitää käydä ja tuollakin. Tästä tulee suurin  elämys ikinä - ja sitten olen onnellinen, kun olen määränpäässä. Entäs sen jälkeen? Matkoihin liittyy mikromittakaavassa elämän elementit. Sitten kun minulle on...auto, koti, mies/vaimo/kumppani (paras, joka on aina kilttti ja ihmisisksi), mökki...rahaa. Sitten kun...

Ymmärrän nyt riivajani, heikoimman lenkkini, kohtani. Ja matkani vaarat, mutta antaudun suuremman ohjauksella kuuntelemaan merkkejä. Imen kirjoista kirjoittaakseni.

"Meillä on vastuu kohdella itseämme lempeästi, silloin kohtelemme maailmaa samalla tavalla."
  -  Natalie Goldberg, Luihin ja ytimiin

"Ja niin tapahtuu kaikille ihmisille päivittäin: näemme mikä olisi paras tie, mutta kuljemme kuitenkin vanhaa tuttua tietä. [ ] Ainoa tapa pelastaa unelmamme on olla jalomielinen itseämme kohtaan."
  -  Paulo Coelho, Pyhiinvaellus

Kahdesta kirjasta samaan hengen vetoon, paksua?

Väärällä tavalla itseään piiskaamalla voi satuttaa itseään päivittäin ja tuhota unelmansa. Riivaajalla on muitakin keinoja...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti