Istuin parvekkeelle eilen illalla, väsyneenä. Matkani kuva näin alkuun. Mietteissäni kysyin miksi? Miksi edes kirjoitan tätä ja kenelle? En keksi syytä, joten kysyn toisin päin: miksi en kirjoittaisi tätä? Koska tätä ei kukaan lue? Koska tämä ei johda mihinkään? Koska tämä oli vain hetken hullu päähänpälkähdys? Koska häpeisin, jos tapaisin jonkun joka oikeasti lukee tämän?
Mieleeni muistuu Natalie Goldbergin (Luihin ja ytimiin) ohjeet jatkaa kirjoittamista, vaikka seinä nousisi pystyy. Yrityn keksiä itselleni syitä lopettaa alkuunsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti